Ompelin peiton

Totesin, että luovun useista Ikea-vilteistä ja ompelen itse uuden peiton niiden tilalle paremmasta materiaalista. Tarvitsen sellaista satunnaisesti rannalla, kirppiksellä myydessä, parvekkeella ja vastaavissa tilanteissa ulkokäytössä.

Tuhosin tätä varten muutaman collegekankaisen vaatekappaleen, jotka ei periaatteessa olleet enää vaatteina oikein käyttökelpoisia, mutta eivät kuitenkaan mitään tekstiilikierrätyskamaakaan ihan vielä.

20180705_211610

Sain tähän uppoamaan seuraavat vaatteet:

  • kaksista pikkuveljen housuista leikatut lahkeet, jotka on lojuneet mökillä varmaan 15 vuotta (tavarahamsteriäidistä hyötyä taas vaihteeksi)
  • vähän vääränkokoinen huppari, joka oli napattu Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta tuunaustarkoituksiin
  • housut, jotka oli ostettu Kierrätyskeskuksesta ja kestäneet aktiivista käyttöä ehkä puolitoista vuotta
  • collegetakki, joka oli napattu Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja nyppääntynyt aktiivisessa käytössä talvikauden aikana

Peiton kooksi tuli noin 140 x 170 cm ja tämä on yksinkertainen eli takana on ompeleet näkyvissä, kun ei sattunut olemaan sopivaa taustakangasta valmiina eikä riittävästi sopivia vaatteita. Olin leikellyt vaatteet jonkunlaisiksi järkeviksi erikokoisiksi kappaleiksi, jonka jälkeen ompelin niitä pienissä erissä kiinni toisiinsa, sitten koko hoito yhteen ja reunoista siistiksi. Kävin Helsingissä Kirjasto 10:n kaupunkiverstaalla huristelemassa tämän kokoon lainasaumurilla. (Kätevää tuollainen, siellä on myös tavallinen ompelukone.)

Mainokset

Kosmetiikkapostaus

Vaikka olen mielestäni tosi epäkosmetiikkaihminen, silti kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita on kertynyt. Aurinkorasva ja hammastahna on tällä hetkellä sellaiset asiat, joita en ole korvaamassa millään ekovirityksillä, vaan haen ne kaupasta kuten aina aiemminkin. Noin muuten tämä on sellainen osa-alue, jossa mulla olisi varaa parantaa todella paljon ympäristöystävällisyyden osalta.

20180611_191028

Nykytilanteessa mulla kuluu eniten ihon- ja hiustenhoitojuttuja, vaikka tuskin olen niissäkään ihan sillä tasolla kuin moni muu. Mun täytyy terveyssyistä rasvata ihoani. Siinä olisi mulla mahdollisuus siirtyä itse tehtyihin cocktaileihin, mutta toistaiseksi olen keskittynyt etsimään sitä optimirasvaa kaupan valikoimasta ja tyhjentämään vanhoja purkkeja.

The Body Shop on mulla ollut sellainen välivaihe pois kaiken kansan markettijutuista sinne ympäristöystävällisempään suuntaan. Tiedän kyllä, ettei sekään ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta niillä monet jutut on vegaanisia, ei eläinkokeita ja tuntuu että on enemmän luonnollisia ainesosia mukana. Body Shopin oliivivartalovoide on ihan parasta just nyt. Lisäksi olen nyt tykännyt käyttää niiden huulirasvoja.

Ostin jo valmiiksi kaksi Urtekramin rasvaa, joista toivon edes jommankumman olevan se ns. lopullinen valinta, ettei tarvitse hankkia kokeiluun enää miljoonaa erilaista. Tuossa aloe vera -versiossa on oliiviöljyä seassa ja se on ainakin aiemmin tuntunut auttavan mun ihon kuntoon. Jos tämäkin auttaa, niin ihan sama vaikka se onkin muovipullossa – luonnonkosmetiikka riittää mulle ympäristöteoksi. Toinen shea butter tai mikä nyt onkaan pähkinävoi tuli hankittua siksi, kun se on metalliboksissa ja käy myös huulirasvaksi.

Kasvo- ja hiusnaamiot on mulla jatkossakin varmaan noita 7th Heavenin kertapakkauksia muoviroskasta huolimatta. Molempia käytän sen verran satunnaisesti, että itse tekeminen tai ison purkin hankkiminen ei ole järkevää ihan pelkän säilyvyyden kannalta. Osa tuotteista on myös vegaanisia.

Lisäksi ostin marseillesaippuaa ihan Citymarketista. Aika luksusta tuollainen monikäyttötuote: joku kertoi tämän sopivan myös pyykinpesuun, mutta mulla se tulee korvaamaan suihkugeelin, käsisaippuan ja jossain määrin shampoonkin. En siis usko, että mun hiukset kestää koko aika tuolla pesemistä, mutta sen lisäksi pitää nykyisten normishampoiden tyhjentymisen jälkeen alkaa etsiä jotain luonnonkosmetiikkaversiota, joka ei tarvitsisi koko ajan hoitoainetta seuraksi.

Käsilaukun sisältö

Takavuosina lifestyleblogeissa oli suosittua esitellä, mitä kaikkea tavaraa kulkee mukana omassa käsilaukussa tai vastaavassa. Vaihdan itse laukkua usein, niin tässä ei ole mukana mitään ylimääräisiä sedimenttejä, vanhoja kuitteja tai jotain. Tämä setti tavaraa oli mukana ensin työpäivää ja sitten mökkiviikonloppua varten.

20180607_215048

Laukku: mustavalkoinen Finlaysonin kangaskassi ja irtokassina pienempi myös Finlaysonilta oleva norsukassi. Molemmat on ostettu uutena, kun halusin tukea kotimaista firmaa. Kyllästyin niihin ilmaiseksi saatuihin, jotka on rumia ja hajoaa nopeammin, mutta nämä toivottavasti kestää pidempään. Mun pitää käydä jossain välissä kassivarasto läpi, koska niitä on kertynyt ihan liikaa enkä kuitenkaan käytä kuin ihan pientä osaa.

Vaatteet: Meillä on mökillä varmaan viidenkymmenen vuoden ajan kertyneitä vaatteita – siis ihan käytössä vielä – niin ei yleensä tarvi raahata ihan kamalasti omia mukana. Tällä kertaa mukana on alusvaatteiden (ei kuvassa) lisäksi punainen yöpaita, vihertävä toppi ja musta uimapuku. Kaikki kolme on ostettu kirppikseltä, kun ostan tosi vähän vaatteita uutena ja jatkossa vielä vähempi. Varsinkin toi uikkari oli tosi hyvä löytö, kun vanhat on niin huonossa kunnossa enkä halua pelkillä bikineillä uida. Sen aion jättää mökille, mutta varmaan toi yöpaitakin jää, kun mulla ei ole siellä muuta kuin pelkkä pyjama.

Kirjat: Mä aina suunnittelen, että raahaisin mökille pinon kirjoja, ettei tarttis joka kerta niin isoa pinoa mukaan, mutta aina se unohtuu. Nyt on mukaan kaksi kirjaa: suomalaisen dekkarin, joka on lainattu kirjastosta ja Ruotsista paikallisesta second hand shopista ostetun romaanin. Mulla on paha tapa hamstrata kirjoja, useimmat ostan käytettyinä, mutta välillä sorrun nettitilauksiin ja siihen sitten kirjaston kirjat päälle. Nytkin on tiedossa kirjastoreissu mökillä, niin niin näiden ei tarvitse riittää kuin matkojen ajaksi. KonMari-hengessä mun pitäisi poistaa kotoa pinokaupalla kirjoja, joita en edes aio lukea, mutta mä luulen, että oikeasti parempi olisi lopettaa niiden ostaminen ja toistaiseksi myös kirjastossa käynti, että saisin luettua niitä pinoja pienemmiksi.

Kosmetiikka: Mun on pakko rasvata ihoani ihan terveyssyistä, niin mulla aina mukana rasvaa. Tällä kertaa on mukana toi ihan paras the Body Shopin oliivivartalovoi ja sitten joku random Nivean käsirasva, jota yritän kuluttaa loppuun. Lisäksi mukana the Body Shopin pikkupurkissa oleva huulirasva. Kosmetiikasta todennäköisesti kirjoitan vielä blogiin erikseen, mutta sanotaan nyt tässä sen verran, että lähinnä mulla on käytössä ihon- ja hiustenhoitotuotteita, joita en ole kumpaakaan lopettamassa kokonaan, mutta tarkoitus olisi siirtyä enempi luonnonkosmetiikan suuntaan.

Ruoka: Skyrit ja banaanit oli mulla töihin evääksi (puuropaketti oli siellä jo valmiiksi). Ei ole riski, että mökillä loppuisi ruoka kesken, mutta silti piti varata pussit lakua ja karkkia sekä kolmea eri smoothieta mukaan ihan varalta vaan. Nämä kaikki oli vegaanisia muuten paitsi yhden smoothien vitamiinit. Mulla on mukana myös xylitolpastilleja aina, nyt on menossa tuollainen keltainen Pirkka-boksi, joka on muova on muoviton ja vegaaninen  – ainoa ongelma vaan, etten vaan kauheasti tykkää niiden mausta. Mä en ole vegaani edes väljemmän määritelmän mukaisesti, mutta ympäristösyistä valkkaan sopivia juttuja syötäväksi tosi usein, koska lihansyönti kuitenkin on sen verran isompi juttu mun mielestä kuin vaikka täydelliseen muovittomuuteen pyrkiminen.

Muuta: Koiramäki-pussukka on kirppikseltä ja siellä on allergialääkkeet ja puhelimen laturi. Nykyään mulla on yleensä myös käsityö mukana. Tällä kertaa on mukana kolme kerää puuvillalankaa, joista yhdestä on tulossa hedelmäpussi ja kahdesta huiveja. Kaikki kolme on ostettu Kierrätyskeskuksesta, kun olen lopettanut lankojen ostamisen uutena kaupasta ja aion jatkaa toistaiseksi näillä kirppislangoilla. Mukana pyörii vakiona myös aurinkolasit, avaimet, lompakko ja puhelin, joita ei mitään osunut kuvaan.

(Innostuin vähän analysoimaan, että postaus olisi mielekkäämpi blogin teeman suhteen, mutta näyttää kyllä siltä, että vaikka olenkin ympäristötietoinen, niin on mulla aika paljon vielä parannettavaa. Aloitin muuten kesäkuun alusta ostolakon muun kuin ruuan suhteen, joka on toistaiseksi pitänyt muuten paitsi yhden vartalovoiteen verran.)

Uusiokäyttöä: huivista kori

huivi

Tämä trikoinen tuubihuivi löytyi ehkä pari-kolme vuotta sitten muistaakseni Fidalta ja tarttui mukaan vain, koska oli halpa. Huiveja mulla on ehkä liikaa enkä ole enää niin innokas tuubihuivien käyttäjä, koska kaikissa omistamissani tuntuu olevan epäsopiva ympärysmitta. Tämä löytyi sattumalta joskus viime vuoden puolella asustekoria kaivellessani ja olin unohtanut omistavani sen. Ehkä sekin oli jo merkkinä, että voisin luopua koko vaatekappaleesta.

IMG_1055

Trikookude on sen verran kallista, etten raaski sitä kauhean usein ostella, niin kierrätykseen laittamisen sijasta päädyin leikkelemään huivin suikaleeksi (leikkausohjeita löytyy netistä esim. hakusanalla ”t-shirt yarn”). Virkkasin sitten syntyneestä kuteesta yhden korin, jollaisia vastaavia olen tehnyt aikaisemminkin kuteesta. Äidilläni oli tarvetta jonkunlaiselle säilytyskorille, joten tämä jatkaa matkaansa eteenpäin sinne, koska luulen värin olevan sopiva. Tuollainen kirjava on itse asiassa tosi kiva värimaailma korille.

Huh, taas yksi käyttämätön tavara muutettu uuteen muotoon ja saatu vielä kotoa pois. Todennäköisesti sama tulee käymään nyt yhdelle toiselle tuubihuiville.

Paikka kaikelle

En ole siivousihminen ja toisaalta laiskuuttani suurempi ongelma on liiallinen tavaramäärä. Tämä blogin painopiste tulee jatkossa muuttumaan entistä enempi pelkästä kirpputoriblogista sekalaiseksi viritykseksi sinne kulutuskriittisyyden, ekologisuuden ja tavaranvähennysprojektin suuntaan (joka ei siis sulje pois kirppisjuttujakaan).

Löysin viime vuonna loppuvuodesta Kierrätyskeskuksesta Espoosta Ilana Aallon kirjan Paikka kaikelle (Atena 2017). Kirjan elinkaari on nykyään muutenkin ilmeisen nopea, tämä oli saman vuoden uutuuksia ja myynnissä kahdella eurolla. Tämä tarttui mukaan, kun ajatus oli yrittää löytää siitä jotain lisämotivaatiota tavaroiden vähennykseen.

paikka kaikelle

Kirjan sisältö on jaoteltu huoneittain, vaikkei kyseessä olekaan mikään perinteinen siivousopas, jossa neuvottaisiin miten tietty huone laitetaan kuntoon. Kirjoittajan kulttuurihistoria-tausta näkyy sisällössä: kirjassa on käyty läpi tavaramäärän kehitystä ja merkitystä arjessa, taloudenhoidon muutoksia ja muuta vastaavaa. Vaikka vinkkiosioitakin on mukana, ei tämä silti ole mikään opaskirja, vaan pääpaino on tuossa tavara-analyysissä. Ehkä olisin kuitenkin kaivannut enempi kaikkia konkreettisia järjestelyjuttuja mukaan.

Tavallaan tämä oli kyllä tosi kiinnostava tällaisenaankin, vaikkei ollutkaan ihan sitä mitä olin alun perin hakemassa. Lukeminen tavaroista ilmiönä sai ehkä miettimään eri tavalla omia rojuja, suhdetta niihin ja tarpeellisuutta. Olen lukenut aiemmin KonMarin ja jotain muita raivausoppaita, joiden nimet on jo häipyneet muistista. Ehkä vähän tosiaan riippuu, mitä kukakin on hakemassa kirjalta, mutta multa lähtee suositus tälle. Seuraavaksi tämä lähtee käymään lainassa joillakin tutuilla.

Facebookista löytyy samanniminen ryhmä, jos kiinnostaa yleinen kodin järjestely, tavaroiden vähentäminen ja muu vastaava (KonMari-ryhmä on sitten erikseen).

Uusiokäyttöä: vaatteista räteiksi

IMG_1053

Totesin tässä yhtenä päivänä, että siivous- ja keittiörätit ovat päässeet huomaamattani loppumaan. Mulla oli jotain vaatteita odottamassa tekstiilikierrätykseen lähtöä ja kaivoin pois kierrätyspinosta yhden trikoisen kauluspaidan ja pitkät kalsarit. Kumpikaan vaate ei periaatteessa ollut enää niin hyvässä kunnossa, että niitä olisin halunnut sellaisenaan enää käyttää, niin leikkelin ne pienempiin osiin räteiksi. Ei siis tarvinnutkaan ihan vielä lähteä sinne kierrätykseen mitään, kun pino pieneni – varsinkin jos sieltä olisi kuitenkin mennyt tavaraa polttoon eikä todelliseen uusiokäyttöön.

IMG_1056

Nyt on sitten rättien puute hetkeksi ratkaistu…. Jossain määrin oli zero waste -bingorivi tämä projekti: ei tarvinnut ostaa (todennäköisesti muovipohjaista) uutta kertakäyttötavaraa, löysin muokattavan tavaran kotoani, ei tarvinnut heittää sitä roskiin ja sain jatkettua sen käyttöikää. Jonkin verran jäi molemmista leikkuujätettä, niin siltä osin tämä ei ollut ihan jätteetön projekti, mutta periaatteessa toimi näinkin.

Näitä uusiokäyttöön päätyneitä asioita olisi tarkoitus esitellä jatkossakin aina välillä. Yhden toisen projektin kerkisin jo saada valmiiksi.

Marjoja & maskaraa -kirja

Kemikaalicocktail-blogia olen lukenut satunnaisesti jo vuosia. Blogin pitäjä Noora Shingler on kirjoittanut kirjan Marjoja & maskaraa (Atena 2011), jossa pääajatus on kertoa ruuan ja kosmetiikan kemikaalikuorman vähentämisestä omassa elämässä. Kirja löytyi kirpputorilta äskettäin ja tarttui mukaan, vaikka tämä taisikin olla jo omassa hyllyssä lukemattomana ruotsinkielisenä versiona.

Olin jotenkin automaattisesti olettanut kirjassa olevan kaikkea ympäristöasiaa enemmänkin, mutta ei sitten ollutkaan. Tuntui, että puolikkaan kirjan pääpointti oli se, kun jättää tietyt ruoka-aineet pois, niin terveysongelmat on tiessään. Tylsää. Lisäaineita ja luomua olisi voinut käsitellä enempikin, lähiruokaa ja veganismia ei käsitelty nyt juuri ollenkaan.

Alkupuoli kirjaa ei siis juurikaan kiinnostanut, koska olin etsimässä ratkaisua enempi ympäristö- kuin terveysasioihin. Kosmetiikkaosasto kiinnosti sitten vähän enempi, koska olen vasta äskettäin alkanut heräämään luonnonkosmetiikan käyttöön. Pikakatsauksena aiheeseen tämä oli ok, mutta ei kuitenkaan tarjonnut itselleni kauheasti mitään muutta, kun olin jo kerinnyt tutkia asiota netissä.